Otsikossa olevien käsitteiden keskellä olen saanut toteuttaa työuraani. En varmasti ole päässyt noiden käsitteiden osalta täydelliseen määritelmään tai kiteytykseen. Voisiko niitä kuitenkin kuvata seuraavasti: ”Asetettujen tavoitteiden saavuttamista määräajassa nykyisillä resursseilla” tai voisiko se olla ” Paljonko puhuja saa sanomastaan siirtymään päivittäisen arjen käytäntöön mitattavalla tavalla?”
Maistellaanpa asioita, jotka sivuavat otsikossa mainittuja käsitteitä.
Pyrkimyksiä ja asenteita sekä päämäärätietoisuutta
Sain työskennellä Saku Koivun tukena yhdessä Sakun isän Jukka Koivun kanssa 15-vuotta. Tuolta ajalta on jäänyt eräs Sakun tokaisu ja siitä seurannut keskustelu erityisesti mieleeni. Saku kysyi minulta: ” Kyösti, milloin me päästään siihen optimaaliseen valmentautumiseen?” Meille se tarkoitti tuolloin, että aamuisin herätessään, Saku olisi palautunut edellisestä 24:stä tunnista. Vastasin tuolloin Sakulle: ” En tiedä, mutta se on oikea pyrkimys!”
Toinen yksi menneisyyteen liittyvä tapahtuma, joka tänäkin päivänä kuvastaa osaltaan meidän asenteita ja tulokulmia asioihin. Pidin vuonna X luentoa tennisvalmentajille aiheesta: ”Minkälaisia ovat ATP listan 100:n joukossa olevat tennispelaajat ja heidän harjoittelunsa.” Tuolloin mm. saksalainen tennis oli parhaimmillaan Boris Beckerin ja Steffi Grafin ollessa huipulla. Sain esitykseni jälkeen kommentteja ja kysymyksiä. Yksi niistä oli: ” On siellä 100:n joukossa kaksi huonokuntoistakin”. Vastasin tuolloin: ”Olisiko syytä miettiä sitä, mitä nuo 98 ovat.”
Squash -projekti nosti suomalaisen squashin parrasvaloihin 90-luvun alussa. Se perustui intohimoisiin ja urheilija-asenteet omaaviin pelaajiin ja heidän erinomaisiin henkilökohtaisiin valmentajiin. Pystyimme yhdessä luomaan toimintaympäristön, jossa harjoiteltiin viisi vuotta eniten suomalaisista urheilijoista. Suurella määrällä kansainvälisiä kilpailuja tapahtui kasvu kansainvälisuuteen ja osana sitä säännöllinen pelaaminen maailman parhaimpia vastaan.
Aloittaessani alppilajien johtajana, Hiihtoliiton edesmennyt puheenjohtaja Petäjäniemi totesi minulle: ”Rahaa on tuon verran, en tiedä mistä sinun pitää aloittaa, mutta pistä kaikki uusiksi.” Isolla tiimillä me pistettiin hommat uusiksi. Tekeminen perustui faktoihin. Toimintaohjelma oli verraten kokonaisvaltainen, sisältäen lähes 200 vuorokautta vuosittain ulkomailla kansainvälisessä toimintaympäristössä. Urheilija-aineksemme oli hyvää, niin lajitaitojen, fyysisen kunnon kuin myös henkisten valmiuksien osalta. Matkan varrella urheilijoiden valmiudet kehittyivät ja ne osattiin tuoda myös näkyväksi, tukemaan itseluottamuksen kehittymistä.
Vuonna X sain olla osallisena suomalaisen koripallon muutoksen starttilaisuudessa Berliinissä. Intohimoinen osallistujatiimi unohti syödä tapahtuman ensimmäisenä päivänä, kun innostuksen keskellä etsimme linjauksia ja ratkaisuja koripallon nostamiseen kv. tasolle. Tuon starttitapahtuman jälkeen koripalloperhe on löytänyt reitin kansainväliselle tasolle.
Siirryttyäni Eerikkilään jalkapallon pariin, minulta usein kysyttiin: ”Milloin merkittäviä muutoksia pitäisi olla näkyvissä poikapuolella”, Vastasin tuolloin: ” Kun 2002 syntyneet pojat ovat aikuisia”. Nyt voi sanoa, että pojat, heidän seuravalmentajansa ovat onnistuneet tavoiteohjautuvassa toiminnassaan ja U-21 valmentajatiimi on ollut tehtäviensä tasolla.
Työurani aikana olen kuullut monenlaisia esityksiä sekä toteutuksia eri ihmisiltä ja organisaatioilta. Osa näistä ihmisistä ja organisaatioista ovat päässeet tavoitteisiinsa. Tavoitteisiin päässeet poikkesivat näistä muista päämäärien selkeydellä, joissa oli johdonmukaisia konkreettisia askelia ja vaatimuksia aikajanalla.
Työurani aikana saamissani kokemuksissa tyypillistä on ollut:
- Urheilijoita, jotka olivat asetettujen kriteerien mukaisesti oikeasti potentiaalisia, osattiin tukea sekä kehittää ja vaatia osaavalla tiimillä.
- Organisaatiot pystyivät priorisoimaan uudella tavalla olemassa olevien resurssien käyttöä, kun olivat tunnistaneet toimintaympäristövaatimukset, jossa kehittyminen ja kasvu on oikeasti mahdollista.
- Pystyttiin kehittämään urheilijoita samalla aikataululla kuin muissakin maissa ja
- Toiminnassa osattiin käyttää perusteltua kritiikkiä työvälineenä.
Valmennuksen tehtävä
Meillä puhutaan liikunnan harrastamisesta sekä tavoitteellisesta urheilusta eri ikäisiin liittyen. Tulokulmat toiminnan toteuttamisessa, sisällöissä ja vaatimustasoissa ovat erilaisia. Kuitenkin yhteistä on toimintaan osallistuva ihminen, joka kaipaa onnistumisia, jotka synnyttävät iloa, tyytyväisyyttä sekä autonomiaa ja yhteenkuuluvuutta. On ihan sama, harrastetaanko lajia kerran viikossa vai harjoitellaanko kaksi kertaa päivässä.
Valmennuksen, valmentajan tehtävä on olla johtamassa, toteuttamassa ja tukemassa toimintaan osallistuvien sekä organisaation tavoitteiden saavuttamisessa. Usko itseen ja toimintaan syntyy, kun tavoitteiden mukainen toiminta tapahtuu. Usein se näkyy mitattavana kehittymisenä, johonkin priorisoituun asiaan liittyen. Oleellista on ymmärtää, että tavoitteiden saavuttaminen lähtee ” sisältä”. Urheilija, valmentaja, organisaatio saatava itsensä ja toiminnan kehittämisen moottoriksi.
Visiosta ja strategiasta vauhtia
Jokaisella itseään kunnioittavalla taholla on visio ja strategia. Visio antaa suunnan, mitä haluamme olla tai mihin haluamme mennä, on sitten kysymyksessä iso tai pieni toimija, yksittäinen ihminen tai organisaatio. Strategiset valinnat ovat kohteita, keinoja, miten resursseillamme voimme edetä päämäärien suunnassa. Jos emme pääse eteenpäin, on syytä selvittää tarkemmin valintojemme perusteita, taustoja ja toimintakulttuuriamme. Toimimmeko me yhdessä sovituilla toimintatavoilla. Ovatko dokumentoidut toimintatavat, roolit, tehtäväkuvat, vastuut päivittäisessä arjessa tukemassa strategisia valintojamme kohti tavoitteita? Ovatko ne riittävästi konkretisoituja asioita, joiden eteneminen on mitattavissa?
Asiat sinänsä ovat yksinkertaisia. Tarvitaan analyysi lähtötilanteesta ja siitä eteenpäin kokonaisuus: Tavoite, toimenpide, mittari, seuranta, reflektointi sekä oikein mitoitettu aika ja resurssi.
Menestysreseptiä tavoitteiden saavuttamiselle
Meidän pitää selvittää, miten joku muu taho on saavuttanut ne tavoitteet, mitä me itse tavoittelemme. Paljonko se on vienyt aikaa, minkälaisia askelia ja vaiheita siihen on sisältynyt. Mikä on ollut oleellista käytännön tekemisessä ja kehittymisen seurannassa. Mitkä ovat olleet ne keskeiset toimintatavat ja toimintaohjelma? Tästä kaikesta meidän on rakennettava oma kokonaisuus, omista lähtökohdista, kulttuuristamme. Se on cocktail, jossa mukana mausteita ulkopuolelta. Avainasia on olemassa olevien resurssiemme priorisointi päästäksemme oikealle tielle, uskottavuuden saamiseksi toimintaympäristössämme.
Alussa muutoksia on saatava näkyväksi kuudessa kuukaudessa, muuten muutoksen vastustavat ”syövät” muutoksen tekijät. Vuodessa tulokset oltava hieman paremmat kuin aikaisemmin ja se pitää osata myös viestiä ympäristöön. Kolmessa vuodessa oltava merkittävästi parempia tuloksia.
Pysyvä tasonnousu saatava aikaan 5-10 vuodessa, joka on riippuvainen kyvystä laajentaa, syventää toiminnan laaduntamista sekä löytää lisäresursseja startti vuosien jälkeen.
Suomalainen urheilu voi menestyä kansainvälisessä kilpailussa pääasiassa osaamisella ja keskittämisellä, koska meillä on vähemmän resursseja kuin kilpailijamaillamme. Oleellista on kehittyä oikeassa aikataulussa, joka on osattava tuoda myös näkyväksi. Näin vältämme motivaatio ristiriitoja, jotka liittyvät yhteiskuntaamme nykyiseen urheilun arvostukseen.
Olisi hyvä muistaa, että mitali, tavoitteen saavuttaminen, on seuraus jostakin. On syytä panostaa taustalla oleviin menestymisen edellytyksiin ja niiden osatekijöiden kehittymisen seurantaan.
Kaikki on mahdollista ja kaiken voi tehdä paremmin.
Kyösti Lampinen
KL Performance Oy:n perustaja
